Kirjan tunnelma on samanlainen kuin Tony Halmeen elämänkerrallisia kirjoja lukiessa. Sukkelaa sanailua, äijäilyä ja värikkäitä tilanteita.
Toimittaja ja kirjailija Jarkko Sipilän kädenjälki näkyy teoksessa voimakkaasti. Teksti on sujuvaa ja tarinan rakenne ammattimaisesti toteutettu. Kirja sopii siis myös vähän paskantärkeällekin lukijalle, joille Juoppohullun päiväkirjat ovat liian keskenkasvuista kirjallisuutta.
Biker-kulttuuri on kiehtova aihe, joka on ollut esillä suomalaisessa mediassa 1990-luvun puolivälistä lähtien, jolloin räiskittiin milloin singolla kerhon seinään, kranaatilla ravintoloissa ja kerhoilla, tai pyssyillä esimerkiksi Ravintola Iltakoulun terassilla.
Biker-kulttuuria ihannoinut tv-sarja Sons Of Anarchy on osaltaan tuonut lisää mystiikkaa ja glorifioitua hurmosta asian ympärille.
On myönnettävä, että asia kiehtoo allekirjoittanuttakin, ja olen lukenut monta elämänkerrallista teosta Amerikkalaisesta biker-kulttuurista niin jengiläisten kuin jengejä jahtaavien agenttien kirjoittamana.
Oma uteliaisuuteni on liittynyt sen motivaation etsimiseen ja ymmärtämiseen, jolla joku päättää niin sanotun "prosenttijengiläisen" uralle lähteä. Marko Lönnqvist avaakin omaa taivaltansa jengiläiseksi leppoisan avoimesti.
Markon tarina heijastelee muutoin niin tavallista kaavaa, kuinka jengiläiseksi päädytään, mutta yksi asia loistaa poissaolollaan: biker-kulttuurin ihailu. Voi toki olla, että kyseisen herran karvas lähtö jengistä saattaa olla osasyynä edellä mainittuun.
Varsinaisesta prospect-ajastaan ja siitä, kuinka Lönnqvist päätyi täysjäseneksi hän ei mainitse juuri mitään avaavaa. Kirja onkin kirjoitettu enemmän henkilön näkökulmasta, jolla meni lujaa, sitten meni vielä lujempaa, ja sitten istuttiinkin linnassa. Kirjoittaja ei siis kerro tarinaansa moottoripyöräjengiläisen näkökulmasta, vaan yksilönä joka sattui myös kuulumaan moottoripyöräjengiin.
Tuo yksilöllisyys lienee myös iso syy siihen, miksi sukset alkoivat mennä kerholla ristiin: "oma tahto pyritään viemään, minuus halutaan pirstoa ja miehistä rakennetaan uskollisesti tottelevia puudeleita pittbullin ruumiissa.
Biker-kulttuuri ja niin sanottu "yö-elämä" limittyvät monilta osin. Pillerit, pulverit, hormonit, piristeet ja railakas juhlinta vetävät bikereitä ja discoilijoita kohti toisiaan kuin liekki perhosta. Tätä rajapintaa olen päässyt seuraamaan 18 vuotta ravintolan ovilla, ja osaksi sen takia kirja vaikuttaa autenttisuudellaan. Osan kirjan hahmoista olen jopa tavannut.
Suositeltavaa luettavaa kaikille huumorista ja hyvistä veijaritarinoista pitäville!
Mitä jäi mieleen:
Lönnqvistin päällimmäinen sanoma tuntui olevan, että prosenttijengikulttuuri ei tahdo oikein sopia individualistisen persoonan omaavalle henkilölle. Kirjan äijäily ja huumori muistutteli mieleen Tony Halmeen koottuja letkautuksia.
Mitä opin itsestäni:
Kirja muistutti minua tehokkaasti siitä, miksi päätin lähteä ravintolamaailmasta ja yöelämästä päivähommiin. Yön pimeinä tunteina liikkuvat värikkäät hahmot ovat hauskaa luettavaa, mutta näiden kohtaaminen tosielämässä alkaa pitkässä juoksussa käydä mielenrauhan päälle.
Mitä otan mukaani:
Kirja avasi taas osaltaan sitä sielunelämää ja mentaliteettia, jolla outlaw-skeneen päädytään. Hyvät yksilötarinat ja henkilökuvat vievät eteenpäin asian ymmärtämisen polulla.
Oma arvio asteikolla 0-5:
Ei ehkä kirjallinen mestariteos, mutta perin viihdyttävä. 3,5.
Marko Lönnqvistin haastattelu:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001172795.html
http://www.goodreads.com/book/show/104522.Under_and_Alone
http://www.goodreads.com/book/show/13977363-prosenttijengit-moottoripy-r-kerhot-ja-j-rjest-ytynyt-rikollisuus-suom
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti