Näin kävi tämän kirjan kohdalla. Meikäläinen kun oli kerran tästä hengentuotteesta ihan käypää rahaa maksanut, niin eipä sitä passannut lukemattakaan jättää.
Otetaan Harry Potter ja poistetaan siitä huumori, erikoisilla persoonilla varustetut henkilöhahmot ja brittiaksentti, niin jäljelle jää höyryävä läjä, jota sen luoja kutsuu nimellä The Iron Trial.
Kirjaa olisi tuskin edes koskaan julkaistu, ellei kirjan toinen kreditoitu kirjailija Cassandra Clare olisi niin kovassa nosteessa Mortal Instruments-kirjasarjansa myötä, josta Netflix on tehnyt myös sarjansa.
Siinä missä Harry Potterilla on jälki otsassa, laahaa Callum Hunt jalkaansa jonkun lapsuuden onnettomuuden seurauksena.
Siinä missä Harry Potterilla on Hogwarts, on Callum Huntilla Magisterium.
Harry Potterin vanhemmat ovat kuolleet, Callum Huntin äiti on kuollut.
Harry Potterin ottovanhemmat eivät halua Potterin opiskelevan taikuutta, Callum Huntin isä ei halua tämän opiskelevan taikuutta.
Harry Potterilla on oma possensa ja Draco Malfoynsa, Callum Huntilla omansa.
Harry Potterilla oli oma intiimi kontaktinsa universuminsa pääpahikseen, näin on myös Callum Huntilla.
Kopiointi on niin räikeää, ettei kirjan lukemisesta tahdo tulla mitään. Mieli tekee vertailuja koko ajan, eikä Amerikkalaisella kopiolla ole mitään tarjottavaa.
Tappelin kirjan läpi asenteella. Siitä annan itselleni täydet 5 tähteä.
Tälle kirjalle taasen annan 0,5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti