Orson Scott Card: Xenocide

Välillä on  varsin virkistävää ujuttaa lukemistoon hieman Scifiä ammattikirjallisuuden vastapainoksi. Tällä kertaa valitsin Orson Scott Cardin kirjan Xenocide, joka on Ender Saagan kolmas osa. Kirjasarjan ensimmäinen osa on vuonna 1986 julkaistu Ender's Game, josta tehty elokuva sai ensi-iltansa vuonna 2013.

Kirjasarjan toinen osa Speaker For The Dead julkaistiin vuonna 1986, ja Xenocide vuonna 1991.

Siinä missä kaksi ensimmäistä kirjaa keskittyvät enemmän päähenkilö Enderin tarinaan, on Xenocide selkeästi filosofisempi kokonaisuus. Kirjallisuuden lajina juuri scifi antaa herkullisen maaperän filosofisille pohdinnoille. Scifi antaa vapauden luoda maailmoja ja tilanteita, joissa erilaiset moraalifilosofiset pohdinnat saadaan herätettyä eloon varsin konkreettisella tavalla. Niin tekee myös Orson Scott Card tässä teoksessaan, jossa pieni joukko ihmisiä joutuu päättämään viiden eri älykkään lajin kohtalosta. Onko oikein uhrata yksi laji, jotta muut voivat selviytyä?

Kirjailija on ottanut tarinaan mukaan myös katolisen uskonnon, ja puntaroi tarinassaan maukkaasti judeokristillisten uskontojen tulevaisuuden haasteita tekniikan kehittyessä. Orson Scott Card tarjoaakin yhden vaihtoehdon sille, kuinka katolilaisuus saattaisi sinnitellä mukana tulevaisuuden haasteissa.

Teos on syvistä pohdinnoistaan huolimatta kevyttä ja helppolukuista seuraa. Kirjoittajan tyyli on helpon rento ja humoristinen dialogi pitää otteessaan mukavasti.

Kirjasarjoille on tyypillistä, että ensimmäisen kirjan jatko-osat eivät täysin seiso omilla jaloillaan. Näin on myös Xenociden kohdalla. Samalla tavalla kuin Harry Potterin tai Game Of Thronesin (A Song Of Ice And Fire) kolmannen kirjan lukeminen ilman, että on lukenut aiempia osia jättäisi hieman kylmäksi, niin olisi myös tämän opuksen kohdalla.

Itse nautin kirjasarjoista, koska lukuisiin kirjoihin jaetussa tarinassa kirjailijalla on aikaa kehittää hahmoja, näiden välisiä suhteita, sekä maailmaa johon tarina sijoittuu.

Xenocide on ehdottomasti kirjoista eniten mieleeni, joskin pidin myös kahdesta edellisestäkin kovasti. Xenociden diipimmät kelat ja moraaliset haasteet saivat omankin mieleni laukkaamaan.

Itse pyrin lukemaan kirjat aina näiden alkuperäiskielellä, mikäli siihen on vain suinkin mahdollisuus. Tekstistä katoaa aina tietyt vivahteet kun se käännetään toiselle kielelle. Esimerkiksi kirjan nimi "Xenocide" (Xeno-muukalainen & cide-murha) on sanaleikki sanasta "Genocide"-kansanmurha. Kirja onkin suomennettu nimelle "Kansanmurha" hävittäen alkuperäisen teoksen nimen vivahteet käännöksessä.

Otan innolla työn alle sarjan seuraavan teoksen Children Of The Mind, joka valottaa lisää Xenociden kutkuttavaan tilanteeseen jäänyttä tarinaa.

Suosittelen Ender Saagaa kaikille hyvän kirjallisuuden ystäville!

Lisää kirjasta:
https://www.goodreads.com/book/show/8648.Xenocide?ac=1