torstai 4. elokuuta 2016

Stephen King: The Stand

Kirjallisessa sivistyksessäni ammotti suurempi aukko kuin Titanicin kyljessä aikanaan. En ollut näet lukenut ainoatakaan Stephen Kingin romaania. Tätä massiivista aukkoa paikkaamaan tarvittiin yhtä massiivinen opus, ja korkkasinkin oman poikuuteni Stephen Kingin sielun elämään lukaisemalla teoksen The Stand(suom. Tukikohta)

The Stand ilmestyi alun perin vuonna 1978, jonka jälkeen King julkaisi kirjastaan lyhentämättömän version vuonna 1990. Allekirjoittaneen oli luonnollisesti luettava alkuperäisellä kielellä tuo lyhentämätön tiiliskivi, joka omaa englanninkielisenä versiona 1152 sivua ja 1344 sivua suomenkielisenä versiona.
Mielenkiintoisena kuriositeettina on mainittava, että King joutui aikanaan lyhentämään 400 sivua kirjastaan kustannussyistä. Kustantaja koki, että tuohon aikaan vielä tuoreen kirjailijan lyhentämätön teos olisi tullut liian kalliiksi painattaa, ja kirjan katemarginaali olisi jäänyt liian pieneksi.

Kirjan tapahtuvat sijoittuvat post-apokalyptiseen maailmaan, jossa Yhdysvaltain armeijan kokeellinen virus on päässyt karkuun ja tuhoaa 99.4% maailman väestöstä. Sen enempää uppoamatta kirjan juonen koukeroihin on todettava, että kirjan henkilöhahmot ovat varsin moni-ulotteisia ja King kuvailee hyvinkin tarkasti paikkoja, joihin kirjan tapahtumat sijoittuvat. Osa kirjan tapahtumista sijoittuu Boulderiin, kaupunkiin Coloradossa ja koska olen itse sattumalta tuossa maailman kolkassa saanut kunnian käydä, nousivat tarinan maisemat varsin elävästi mielessäni esiin.

King ei turhaan ole arvostettu kirjailija. Jo tämän ensimmäisen kosketuksen perusteella herran kirjallisuuteen havaitsen kaksi ulottuvuutta, jolla King kietoo lukijansa tarinansa syleilöön. Toinen niistä on tarina itse. Juonen kuljetus ja sopiva käänteisyys on juuri sellaista, joka pitää lukijan otteessaan. Tästä samasta syystä niin moni Kingin kirja on kääntynyt toimivaksi elokuvaksi.
Toinen kutkutteleva tapa, jolla King pitää otteessaan on puhtaasti upea kirjoitustyyli. Dramaattiset tapahtumakuvaukset ja mieleenpainuvat metaforit jäävät elämään lukijan mieleen tämän painuessa yöunilleen kirjaa luettuaan, ja dialogin aitous saa hahmot heräämään.

Allekirjoittaneesta tuli fani kertaheitolla, ja aionkin tutustua herran koko tuotantoon.. Mutta luen ne vähemmän pelottavat kirjat ensiksi. Ihan vaan yöunieni takia ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti