Nelson Mandela kirjoitti osan kirjan tekstistä ollessaan Robben Islandin vankilassa. Mandela halusi keskittyä yhdessä haamukirjoittajansa kanssa nimen omaan kuvaamaan Etelä-Afrikan oloja Mandelan aikana, ja kuvata Mandelaa vain yhtenä vallankumouksen välikappaleena. Tämä näennäinen nöyryys jättää tilaa muiden tärkeiden ihmisten tunnustamiselle, mutta jättää samalla itse Mandelan varsin etäiseksi. Mandela puhuu eteenpäin ajavasta voimastaan vain pakkona taistella kansansa vapauden puolesta, mutta kirja ei aukaise mistä moinen pakottava tarve on aikanaan lähtenyt ja mikä sitä ruokki 27,5 vuotta vankilassa.
Kirja alkaa Mandelan lapsuudesta ja kuvaa varsin yksityiskohtaisesti Mandelan heimon miesten aikuistumisen riittiä, eli aikuisuuden kynnyksellä tapahtuvaa ympärileikkausta. Mandela kuvaa itselleen tapahtuvia asioita varsin etäisesti, eikä juurikaan valota tapahtumien hänessä itsessään herättäneitä tunteita.
Kirja päättyy vuoteen 1994, jolloin Nelson Mandela valittiin Etelä-Afrikan presidentiksi.
Mandelasta nousi minulle uutena tietona muutama seikka:
-Mandela ei ollut vain passiivinen rauhan suurlähettiläs, vaan aktiivinen rauhansoturi, joka piti väkivaltaa yhtälailla neuvottelun välikappaleena kuin passiivista vastarintaakin.
-Mandela piti kunnostaan huolta aivan vanhoille päivilleen saakka päivittäin, myös vangittuna.
-Mandela voitti Nobelin rauhanpalkinnon yhdessä poliittisen vastustajansa Willem De Klerkin kanssa vuonna 1993.
Mandelan kirjan pohjalta on tehty myös saman niminen elokuva, joka sai Ensi-iltansa vuonna 2013. Elokuvassa Mandelaa esittää brittinäyttelijä Idris Elba, joka tekeekin uskottavan roolityön Mandelana.
Elokuva keskittyykin tarinan draamaan siinä, missä itse kirja luettelee jopa hieman lakonisesti Etelä-Afrikan ja Mandelan historian tapahtumia.
Kummatkin täydentävät ketterästi toisiaan, ja suosittelenkin syväluotaavaa historiikin tutkimusta varten kumpaakin lähdettä: sekä kirjaa, että elokuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti