Tämän tarinan kertoo I am Malala.
Malala Yousafzai nousi koko maailman tietoisuuteen, kun 9.10.2012 Taliban-sotilas ampui tätä päähän.
Malala oli nuoresta iästään huolimatta rauhanaktivisti, joka oli puhunut voimakkaasti tyttöjen oikeudesta koulutukseen.
Kirja valottaa mainiosti niitä taustoja, joiden avulla Talibanien onnistui nousta valtaan Pataanien asuttamassa Swatin laaksossa.
Valtion virkamiesten ja armeijan korruptoituneisuus, ja Pataaniväestön hajanainen heimoyhdyskunta, jossa sukuviha ja verikostot ovat yleisiä, antoivat jalansijan Talibani-aatteen asteittaiselle leviämiselle.
Kaikilla ryhmittymillä oli toisistaan niin eriävät intressit, että ulkopuolisen ryhmittymän oli helppo tulla kylvämään eripuraa ja oman agendansa siementä näiden välille.
 |
| Lähde |
Kirjassakin siteerattu Pastori Martin Niemöllerin runo vetää hyytävästi yhteen, kuinka tilanne Malalan kotilaaksossa eteni.
Kun kaikkein heikoimman väestönosan oikeuksia aletaan polkea, ei siihen kukaan kiinnitä mitään huomiota.
Ensin kiellettiin televisiot, tietokoneet ja DVD:t. Seuraavaksi radiosta kuului vain Talibanipropagandaa, ja eräänä päivänä naiset eivät enää saaneetkaan käydä koulua.
Kun ihmisten oikeuksia aletaan ottaa pois vähän kerrallaan, kansa on kuin sammakko, joka istuu lämpiävässä vedessä: Sammakko tottuu hiljalleen lämpötilan nousuun kunnes keittyy elävältä. Sammakko ei tajua mitään ennen kuin on liian myöhäistä.
Malala perheineen ei välttämättä edusta kaikilta osin ihan sitä tavallisinta Pakistanilaista perhettä. Malalan äiti ei osaa lukea, mutta Malalan isä taas on opettaja ja perustanut lukuisia kouluja perheen kotilaaksossa.
Malalakaan ei välttämättä ole ollut se kaikista perinteisin nuori Pakistanilainen tyttö: Mimmi, jonka lukemistoon kuuluu 11-vuotiaana Tolstoin Anna Karenina, Stephen Hawkingin A Brief History of Time, Shakespearin Romeo&Julia, Paolo Coelhon Alkemisti ja mausteeksi Oliver Twist ja Twighlight saaga ei välttämättä ole täysin samalla viivalla ikäistensä roskienkerääjäorpojen, tai edes näennäisesti koulutetun aikuisväestön kanssa.
Malala alkoikin puhumaan tyttöjen ja kaikkien köyhimpienkin lasten opiskeluoikeuden puolesta aina kun mahdollisuus tuli.
Malala on maailman nuorin Nobelin-rauhanpalkinnon saaja. Alla Malalan puhe palkintogaalassa 2014.
Kirjaa lukiessa nöyrtyy. Nuori tyttö, joka puhuu rauhan puolesta, vaikka tätä itseään on kohdeltu kaltoin on aidosti ihailtavaa. Hän haluaa vastustaa terrorismia ja eriarvoisuutta yhtäläisen kouluttautumisen mahdollisuudella.
Vilpitön halu saada rauhan keinoin maailmassa hyvää aikaan sai allekirjoittaneelle aika ajoin hieman kimmeltävää silmää ja palaa kurkkuun.
Kirja teki minusta uskovaisen: tie terrorismin tuhoon voi hyvinkin tulla tyttöjen koulutuksen kautta.
Suosittelen kirjaa kaikille, joita kiinnostaa vähääkään mitä maailmassa tapahtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti