Fear the sky by Stephen Moss (The Fear saga #1)

Kirjailija Stephen Moss lähti ensiteoksensa kanssa rohkeasti liikkeelle ja julkaisi ensimmäisen teoksensa "Fear the sky" itse omakustanteena vuonna 2014. Kirja keräsi mukavasti suosiota, ja se käännettiin myös äänikirjaformaattiin. Audiblen äänikirjan lukijana toimii R.C. Bray, jonka karhea ääni saa shampoopullon tuoteselosteenkin kuullostamaan mielenkiintoiselta.

Kirjaa on moitittu editoinnin puutteesta ja kömpelöstä dialogista, mutta nämä asiat eivät nouse esiin äänikirjassa. Pitkät, pilkutetut lauseet (varsinkin englanninkielessä) ovat monelle lukijalle raskasta seurattavaa, mutta toimivat hyvin äänikirjassa.

Teoksessa on "uuden Galactican" henkisiä vivahteita, ja jos kyseinen sarja on puhutellut, niin puhuttelee tämäkin.

Eletään tätä päivää ja yliopiston tutkija tekee havainnon kahdeksasta maata kohti matkaavasta meteoriitista. Hän havaitsee meteoriittien liikkeissä jotain eriskummallista, ja onnistuu laskemaan mihin nämä meteoriitit tulevat aikanaan putoamaan. Neil saa suostuteltua hallituksensa tutkimaan yhden tällaisen putoamispaikan ympäristöä ja se mitä paljastuu, muuttaa koko maailman.

Poliittista juonittelua, salaliittoja ja terminaattorien/cylonien tapaisia ulkoavaruuden mörököllejä. Mitä muuta scifi-nörtti voi toivoa!

Mitä jäi mieleen:
Kirjoittajalla on ilahduttavan tuore tulokulma ja hyvä tarina, joka pitää todella tiukasti otteessaan. Teoksessa on otettu arvostettavasti huomioon se, mihin tänä päivänä teknisesti pystytään, mihin tullaan pystymään parin vuosikymmenen sisällä, ja mihin tulee menemään vielä aikaa. Poliittinen juonittelu ja armeijan kaluston tietämys tuo aitoutta tarinaan. Äänikirjaversiossa ei joidenkin arvostelijoiden parjaamat lastentaudit tule esiin.
Mitä opin itsestäni:
En näemmä kyllästy tällaiseen kirjallisuuteen millään.
Mitä otan mukaani:
Odotuksen jatko-osaa kohtaan
Oma arvio asteikolla 0-5:
4. Hyvää shittii.

Formaatti:
Audible audiobook

Error - Mielen häiriöitä by Elina Järvi, Tiina Hotti & Olga Poppius

Kirjan takakannen teksti alkaa puhuttelevasti: "Puolet suomalaisista sairastuu psyykkisesti jossain elämänsä vaiheessa. Välillisesti mielenterveysongelmat koskettavat meistä jokaista."

Tämä kirja viihtyi puiston penkillä.

Ihmisten henkiset haasteet ovat olleet yhteiskunnassamme tabu, ja tässä kirjassa 15 rohkeaa ihmistä valottaa omaa maailmaansa muiden hyväksi. Näihin henkilöihin kuuluvat muun muassa  Children of Bodomin Alexi Laiho, Mokoman Marko Annala ja Herra Ylppö.

Oman subjektiivisen näkemykseni mukaan henkiset haasteet ovat "sallitumpia" taiteilijoille ja muusikoille kuin esimerkiksi Nokialla pakertavalle konttorirotalle ja tämän tyyppinen vielä työelämässä oleva tavan tallaaja loistaakin poissaolollaan. On edelleenkin vankka kirjo aloja, joissa julkinen huutelu omista psyykkisistä haasteistaan olisi oman uran itsemurha.

Itse päädyin kirjan pariin erään frendini kautta, joka on yksi kirjassa esiintyvistä henkilöistä. Tosin, olisin tarttunut kirjaan varmasti muutenkin, koska aihe on sydäntäni lähellä. Olen saanut kunnian olla tällaisia haasteita lähellä niin työ kuin yksityisellä sektorillanikin jo pienestä pitäen, ja ihmismielen erilaiset ilmentymät ovat kiehtoneet aina.

Kirjan henkilöiden tarinoita lukiessa jäi nälkä. Näiden ihmisten kertomuksiin olisi halunnut paneutua syvemmälle, ja heidän sielunelämänsä jäikin kutkuttelevasti mietityttämään.

Teoksen tyylikkäät valokuvat nostavat kirjan päähenkilöt näyttävästi eloon, ja antavat tarinoille kontekstia.

Koen, että tämän tyyppiselle kirjallisuudelle olisi enemmänkin tarvetta ja tilausta yhteiskunnassamme. Kirja tekeekin tärkeää työtä ihmisten henkisten haasteiden arkipäiväistämisessä. Näitä ongelmia eivät kohtaa vain jotkut satunnaiset ihmiset, vaan niin kuin kirja niin pistävästi asian esitti: "Puolet suomalaisista elämänsä aikana."

Mitä jäi mieleen:
En tiennyt, että kilpirauhanen tuhoutuu 90%:lla ihmisistä, jotka syövät litiumia kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, ja maksa- ja munuaisvaurioita saavat 60-70% näistä ihmisistä. Aika heviä myrkkyä. Kirjan tarinat olivat tuttuja. Ei sillä, että olisin kuullut juuri näiden henkilöiden tarinoita aikaisemmin, mutta näiden henkilöiden kokemat haasteet ovat erilaisine kombinaatioineen sellaisia, joita on itsekin ollut erilaisin tavoin elämässä mukana.
Mitä opin itsestäni:
Kuten niin usein psykologisia teoksia lukiessa, huomaa heijastelevansa tiettyjä haasteita ja löytävän näitä myös itsessään.
Mitä otan mukaani:
Haluan ottaa mukaan sen avoimuuden ja rohkeuden, jolla nämä ihmiset omia haasteitaan kohtaavat.
Oma arvio asteikolla 0-5:
4.  Hyvää kamaa.
Kirjan formaatti:
Kovakantinen kirja

Lisää aiheesta:
https://www.facebook.com/errormielenhairioita/

Nemesis Games By James S. A. Corey (The Expanse #5)

Scifisaippualla jatketaan, ja tällä kertaa tapahtuukin oikein toden teolla! Nemesis Games tarjoaa The Expanse-sarjan viidennessä osassa vauhtia ja vaaratilanteita kun asteroidivyöhykkeen radikalisoitunut siipi ottaa ohjat omiin käsiinsä turvatakseen elämäntapansa vyöhykkeellä.

Protomolekyyliportin aukeamisen jälkeen tuhannet uudet maailmat ovat kaikkien ulottuvilla, eikä hapen ja veden tarve ole enää samanlainen kuin aikaisemmin. Painottomuuteen tottuneet vyöhykeläiset eivät voi yhtä helposti hyödyntää uusia mahdollisuuksia kuin planeetoilla syntyneet, ja vyöhykeläiset pelkäävätkin, että heidän elämäntapansa kuolee muutoksien myötä.

Portista meneviä aluksia katoaa, ja ilmestyy myöhemmin vyöhykeradikaalien käyttöön. Joukon johtajalla ja Naomilla vaikuttaa olevan yhteinen menneisyys..




Mitä jäi mieleen:
Pommit putoilevat ja koko paletti menee uusiksi kun vyöhykkeen radikaalit toteuttavat hyökkäyksensä maahan ja Marsin laivastoa vastaan. Kirja jättää suorastaan raivostuttavan kutkuttelevat asetelmat seuraavaa kirjaa ajatellen.
Mitä opin itsestäni:
Yllättävät käänteet, henkilöhahmojen kehitys ja kasvu, sekä hahmojen keskinäisten suhteiden kehitys pitää allekirjoittaneen raudanlujasti otteessaan.
Mitä otan mukaani:
Kovan odotuksen kuudetta osaa kohtaan.
Oma arvio asteikolla 0-5:

Paranee.. Paranee.. 3,5.

Cibola Burn By James S. A. Corey (The Expanse #4)

Scifikoukussa pyristellään edelleen, ja tällä kertaa työn alla oli Cibola Burn, The Expanse-sarjan neljäs osa.

Tällä kertaa Kapteeni Holden miehistöineen löytää itsensä mystisen protomolekyyliportin toiselta puolelta. Rocinanten miehistö on palkattu setvimään erimielisyyksiä "New Earthin" ensimmäisten pioneerien ja planeetan oikeudet omistavan suuryrityksen välillä.

Portin läpi tulleet pioneerit ovat ehtineet jo asettua taloksi kun yrityksen joukot saapuvat paikalle. Pioneerit räjäyttävät yrityksen laskeutumisalustan ja tuhoaa vahingossa yhden yrityksen aluksista. Tilanne kärjistyy ja Holden tulee paikalle sovittelijana.

Ihmiset ja planeetan alkuperäinen eliöstö eivät oikein tule juttuun keskenään, ja kohta koko retkikunta huomaa olevansa hengen vaarassa. Samalla planeetta alkaa osoittaa erikoisia elonmerkkejä, ja Miller ilmestyy paikalle.


Mitä jäi mieleen:
Aika perus Star Trek-jakso meininkiä. Sarjan tähän asti heikoin ja ennalta-arvattavin osa.
Mitä opin itsestäni:
Eihän tarinaa voi kesken jättää, vaikka tietäisikin mitä siinä tapahtuu. Pääjuoni ei kuitenkaan ole ikinä niin kiinnostava kuin hahmojen välisten suhteiden kehitys.
Mitä otan mukaani:
Varsinaisia oivalluksia ei tästä teoksesta syntynyt..
Oma arvio asteikolla 0-5:
Siedettävää menoa. 2,7.

Abaddon's Gate by James S. A. Corey (The Expanse #3)

Abaddon's Gate on The Expanse-sarjan kolmas osa. Tässä osassa Venukseen laskeutunut protomolekyyli alkaa osoittaa elon merkkejä, ja pinnalta nouseekin massa, joka kokoaa itsensä tuhat kilometriä leveäksi portiksi, joka peittää tähdet näkyvistään. Maa, Mars ja asteroidivyöhykkeen edustajat lähettävät kaikki tiede- ja sota-aluksensa tätä ilmiötä tarkastelemaan, ja jopa vastahakoinen kapteeni Holden miehistöineen saadaan kiristettyä matkalle mukaan.

Holdenin päänmenoksi on myös rakenneltu muita juonia kun eräs Holdenin toimesta vangitseman liikemiehen perheenjäsen lähtee tämän perään pahat mielessään.

Uusina hahmoina mukaan tulevat uskonnolliset johtajat tuovat kirjaan uudenlaista sävyä. Scifi-kirjoittajilla taitaa olla jonkinlaista fetissiä saada ängettyä kirjoihinsa jotain judeokristillistä koulukuntaa edustavia huru-ukkoja, ja kirjan sävystä tulikin välillä mieleen Hyperion ja Orson Scott Cardin Ender-sarja.

Mitä jäi mieleen:
Holdenin tuoreen Nemesiksen hahmo ei istunut itselleni kovinkaan uskottavana. Koko sivujuonne tuntui hieman päälleliimatulta tai jälkeenpäin lisätyltä. Uskonnollisten johtajien ja näiden näkemysten taikinoiminen muistutti muita vastaavia teoksia, eikä ollut edukseen niissä tai tässä teoksessa. Kirjasarjan ehkä tähän asti heikoin esitys.
Mitä opin itsestäni:
Huomasin tekeväni vertailuja muiden skenen kirjojen ja lukemani kirjan välillä, ja pohtivani ovatko tämän kirjan kirjoittajat myös lukeneet samat kirjat ja päättäneet hieman pölliä aiheita omaan kirjaansa.
Mitä otan mukaani:
Kirja piti kaikesta huolimatta sen verran otteessaan, että jatkan sarjan neljänteen osaan. Jokaisessa osassa on ollut hyviä koukkuja ja juonenkäänteitä, joilla lukija tempaistaan seuraavaan kirjaan.
Oma arvio asteikolla 0-5:
Siedettävää menoa. 2,9.

Elämäni Gansterina by Marko Lönnqvist, Toimittanut Jarkko Sipilä

Pakkohan tämä oli lukaista kun mainokseen Facebookissa törmäsin. Elisa-kirjasta E-kirja muutamalla napin painalluksella puhelimeen ja lukemaan.

Kirjan tunnelma on samanlainen kuin Tony Halmeen elämänkerrallisia kirjoja lukiessa. Sukkelaa sanailua, äijäilyä ja värikkäitä tilanteita.

Toimittaja ja kirjailija Jarkko Sipilän kädenjälki näkyy teoksessa voimakkaasti. Teksti on sujuvaa ja tarinan rakenne ammattimaisesti toteutettu. Kirja sopii siis myös vähän paskantärkeällekin lukijalle, joille Juoppohullun päiväkirjat ovat liian keskenkasvuista kirjallisuutta.

Biker-kulttuuri on kiehtova aihe, joka on ollut esillä suomalaisessa mediassa 1990-luvun puolivälistä lähtien, jolloin räiskittiin milloin singolla kerhon seinään, kranaatilla ravintoloissa ja kerhoilla, tai pyssyillä esimerkiksi Ravintola Iltakoulun terassilla.

Biker-kulttuuria ihannoinut tv-sarja Sons Of Anarchy on osaltaan tuonut lisää mystiikkaa ja glorifioitua hurmosta asian ympärille.

On myönnettävä, että asia kiehtoo allekirjoittanuttakin, ja olen lukenut monta elämänkerrallista teosta Amerikkalaisesta biker-kulttuurista niin jengiläisten kuin jengejä jahtaavien agenttien kirjoittamana.

Oma uteliaisuuteni on liittynyt sen motivaation etsimiseen ja ymmärtämiseen, jolla joku päättää niin sanotun "prosenttijengiläisen" uralle lähteä. Marko Lönnqvist avaakin omaa taivaltansa jengiläiseksi leppoisan avoimesti.

Markon tarina heijastelee muutoin niin tavallista kaavaa, kuinka jengiläiseksi päädytään, mutta yksi asia loistaa poissaolollaan: biker-kulttuurin ihailu. Voi toki olla, että kyseisen herran karvas lähtö jengistä saattaa olla osasyynä edellä mainittuun.

Varsinaisesta prospect-ajastaan ja siitä, kuinka Lönnqvist päätyi täysjäseneksi hän ei mainitse juuri mitään avaavaa. Kirja onkin kirjoitettu enemmän henkilön näkökulmasta, jolla meni lujaa, sitten meni vielä lujempaa, ja sitten istuttiinkin linnassa. Kirjoittaja ei siis kerro tarinaansa moottoripyöräjengiläisen näkökulmasta, vaan yksilönä joka sattui myös kuulumaan moottoripyöräjengiin.

Tuo yksilöllisyys lienee myös iso syy siihen, miksi sukset alkoivat mennä kerholla ristiin: "oma tahto pyritään viemään, minuus halutaan pirstoa ja miehistä rakennetaan uskollisesti tottelevia puudeleita pittbullin ruumiissa.

– Ainoa vain, että ihan jokainen ei bodaa itseänsä pittbulliksi. Siellä on niitä puudeleita puudelin sielussa jengiliiveissä myös."

Biker-kulttuuri ja niin sanottu "yö-elämä" limittyvät monilta osin. Pillerit, pulverit, hormonit, piristeet ja railakas juhlinta vetävät bikereitä ja discoilijoita kohti toisiaan kuin liekki perhosta. Tätä rajapintaa olen päässyt seuraamaan 18 vuotta ravintolan ovilla, ja osaksi sen takia kirja vaikuttaa autenttisuudellaan. Osan kirjan hahmoista olen jopa tavannut. 

Suositeltavaa luettavaa kaikille huumorista ja hyvistä veijaritarinoista pitäville!


Mitä jäi mieleen:
Lönnqvistin päällimmäinen sanoma tuntui olevan, että prosenttijengikulttuuri ei tahdo oikein sopia individualistisen persoonan omaavalle henkilölle. Kirjan äijäily ja huumori muistutteli mieleen Tony Halmeen koottuja letkautuksia.
Mitä opin itsestäni:
Kirja muistutti minua tehokkaasti siitä, miksi päätin lähteä ravintolamaailmasta ja yöelämästä päivähommiin. Yön pimeinä tunteina liikkuvat värikkäät hahmot ovat hauskaa luettavaa, mutta näiden kohtaaminen tosielämässä alkaa pitkässä juoksussa käydä mielenrauhan päälle.
Mitä otan mukaani:
Kirja avasi taas osaltaan sitä sielunelämää ja mentaliteettia, jolla outlaw-skeneen päädytään. Hyvät yksilötarinat ja henkilökuvat vievät eteenpäin asian ymmärtämisen polulla.
Oma arvio asteikolla 0-5:
Ei ehkä kirjallinen mestariteos, mutta perin viihdyttävä. 3,5.

Marko Lönnqvistin haastattelu:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001172795.html

Niille, joita aihe jäi kiehtomaan voin suositella myös alla olevia kirjoja:
 http://www.goodreads.com/book/show/104522.Under_and_Alone
http://www.goodreads.com/book/show/13977363-prosenttijengit-moottoripy-r-kerhot-ja-j-rjest-ytynyt-rikollisuus-suom